Avoin kirje äidille

Rakas äitini,

Anteeksi, ettei minulla tänä vuonna ole kantaa sinulle aamukahvia ja kukkakimppua vuoteeseen. Sanoja ja ajatuksia minulla kuitenkin olisi – sekä rakkautta enemmän kuin mitään muuta. Siksi tahtoisinkin kiittää sinua.

Kiitos, että olet näyttänyt omalla esimerkilläsi, mitä on vahvuus. Sillä sinua määrätietoisempaa ihmistä en tunne. Päivittäin ihmettelen lujaa tahtoasi, varmuutta, joka sinusta huokuu. Tiedät, että tapasi olla, on sinun omasi ja siksi ainoa oikea. Tunnut myös tietävän, että kulkemasi tie johdattaa sinut jatkuvasti uuden ja upeamman äärelle. Sinusta loistava luottamus on saanut myös minut luottamaan omiin valintoihini ja mahdollisuuksiini. Ilman sinua en koskaan uskaltaisi kulkea suuntaan, johon sydän minua ohjaa – samalla kohti tuntematonta ja siitä huolimatta kotiin. Sinun ansiostasi tiedän pystyväni mihin tahansa.

Kiitos, että olet opettanut minut olemaan ylpeä naiseudestani. Ja erityiskiitos, ettet ole tehnyt sitä ikinä pinnallisella tai koppavalla tavalla, vaan maanläheisesti ja lämmöllä hyväksyen. Olet opettanut, että minä olen jokaisen suklaapalan, metsäpolulla otetun juoksuaskeleen ja lempeän ajatuksen arvoinen. Samalla olet sitonut minut osaksi pitkää ja kaunista viisaiden ja itsenäisten naisten kaanonia sen sijaan, että edes ajattelisimme kuuluvamme niihin, jotka pyytävät olemassaoloaan anteeksi ja kahlitsevat uskomattoman muutosvoimaisen energiansa. Kiitos, että ansiostasi tunnen yhteyden.

Kiitos, että lapsuuteni on ollut pehmeä ja aurinkoinen ja olen saanut olla lapsi sen kaikissa merkityksissä. Minun ei ikinä ole tarvinnut miettiä, saanko käpertyä kainaloosi, voinko tarttua käteesi tai kysyä sinulta ihan mitä tahansa. Päivittäin minulle on kerrottu olevani tärkeä ja rakas, jokaisen riidan jälkeen olen saanut anteeksi. Kiitos, että saan edelleen olla niin lapsi kuin tahdon, soittaa keskellä yötä, itkeä ja saada lohtua tai nauraa ja kuulla äänestäsi hymy. Kiitos, että muistutat minua, aikuista naista, syömisestä ja nukkumisesta, itseni hoitamisesta silloin, kun olen väsynyt ja alakuloinen. Kiitos, että olet siinä.

Ja äiti, vielä yksi juttu. Kiitos, että olet opettanut mitä on tuntea ja rakastaa, sillä mitään sen suurempaa ei ole.

Pinja + Marko-321 (2)
Maailman lämpimin syli (kuva: Patrick Karkkolainen)
Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s