Kevääntuntu

Tunne siitä, että aivan pian, ehkä jo yhdessä yössä kaikki mahdollinen vain herää, sulaa, pehmenee ja aukeaa. Muuttuu lempeämmäksi.

Tunne on niin väkevä, että se saa minut pysähtymään mäen korkeimmalle kohdalle, juuri sille johon valo aamupäivisin esteettä osuu, ja tervehtimään aurinkoa. Painan rukkaset hankeen ja luulen tuntevani kallion lämmön sen alla. Varjoni tanssahtelee rauhallisesti ja ilma on juuri tarpeeksi lauha, etteivät syvätkään hengenvedot saa rintaa vihlomaan.

Aurinko tervehtii takaisin, kertoo saapuvansa pian. Ihan pian ja ihan lähelle.

Tämän talven lumi tuntuu jo aivan liian raskaalta kengänpohjissa. Tahtoisin haalia kaiken lämmön hetipaikalla, huutaa ihanan auringon luokseni välittömästi. Tahdon pakata jokaisen lapasparini ja toppatakkini häkkivarastoon ja syödä jäätelöä ja maata laiturilla ja juosta kuivilla, päivänpaahtamilla poluilla. Tahdon kasvot täyteen pisamia ja vaatteet nurmitahroihin ja liplattaa sormia vedessä ja ahmia vatsan kipeäksi mansikoista.

Aurinko silittää poskipäätäni tavalla, jonka olin jo unohtanut – pehmeästi, lähes huomaamatta – ja pyytää kärsivällisyyttä.

Olisi upeaa osata iloita valossa kimaltavista kinoksista ja pakkaspunaisista poskipäistä, mutta se on hankalaa varpaat jäässä.

11354987_10206102356149263_333621590_n
Kuva ei valitettavasti liity tapaukseen.
Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s