Ihan hyvää, kiitos

Taas kaiken alussa. Jo jonkin aikaa olen halunnut muuttua. Uudistua, aloittaa, lopettaa, vaihtaa suuntaa, kääntyä ympäri. Joku vuodenvaihteessa ajankohtana saa janoamaan hienompaa ja isompaa tai ainakin jotain ihanan tuoretta, joka saisi edes pikkuhetkeksi unohtamaan pimeän, kylmän ja märän uuvuttavan hippaleikin.

Luulen, että ratkaiseva käänne tapahtui, kun muutaman sattuman myötä kadotin vanhasta blogistani muotoilut, grafiikan ja suurimman osan kuvista, enkä löytänyt pienintäkään motivaatiota alkaa etsiä niitä uudestaan jostain bittiavaruuden syövereistä, mikäli ne sellaiseen edes ovat tallentuneet. Kiinnostavammalta tuntui ajatus aloittaa ihan alusta. Pakko myöntää, että mielenkiintoni edellistä blogia kohtaan oli jo hetkisen ollut hukassa – haluni uudistua leijaili pilvenä myös kirjoittamisen yllä, en aikoihin ole tuntenut äidin ylpeyttä selatessani vanhoja tekstejä tai blogia ylipäätään.

Vaikka kirjoitustapani tai aiheeni tuskin muuttuvatkaan radikaalisti, yhden muutoksen lupaan tehdä; aion olla ylpeä jokaisesta tekstistäni, enkä pyri suoltamaan sanoja mihinkään tiettyihin tarkoituksiin tai lokeroihin. Annan kirjoittamiselle tilaa ja hyvää energiaa samalla, kun itse saan vapauden kirjoittaa vain siitä, minkä kullakin hetkellä tunnen oikeimmaksi. Olkoon tämä harjoitus myös itselleni. Toisaalta hiirenaskel kohti musertavasta itsekritiikistä irtautumista, toisaalta kirjoittamisen kevenemistä, ehkä jopa rutinoitumista, samalla, kun annan kaikenlaisille teksteille luvan rakentua ja olla olemassa.

Blogin nimi – Ihan hyvää – puolestaan on erikoisempi tapaus. Se on samalla vähän huono vitsi ja kuitenkin ihan totinen juttu.

Ensinnäkin nimi on kannanotto jokaista ”mitäsullekuuluu” ”ihanhyvää” -muka-keskustelua kohtaan. Minusta on nimittäin enemmän kuin sallittavaa välillä jättää keskustelu ihan hyvään, vaikka oikeasti olisikin ihan pahaa, vähän myrskyä, paljon kaikkea. Aina kun ei jaksa, eikä jokainen tilanne edes ole luotu mielenmaisemien maalailua varten. On lupa olla pinnallinen, yhdentekevä, häilyvä ja katoava, kunhan vain muistaa olla. Yritänkö tällä selitellä tulevia turhanpäiväisiä tekstejäni – ehkäpä.

Toisaalta taas Ihan hyvää:llä on myös lempeämpi ja valoisampi puoli. Suorastaan vaaleanpunaisen positiivinen. Minulla nimittäin on hullu tavoite, johon liittyy paljon sisäistä tasapainoa ja jonkinlaista henkistä heräämistä. Minä toivon, että joku päivä voin sanoa ”Mulle kuuluu ihan hyvää” ilman, että lause pyrkisi olemaan mitään muuta. Tyystin ja täysin ilman kaikuvia ääniä, ilman tulevaisuutta tai mennyttä. Että olisi vain se hetki ja siinä hetkessä hyvä – ei vähääkään parempi tai huonompi.

Juuri nyt, riittävän hyvää.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s